From Helsinki and St. Petersburg to Boston–a Life Changing Experience!

By Jan on 12.2.2012

Charles ‘Trey’ Macias published this letter as a note on Facebook and this edited version is rereleased here with his permission. – Jan

There is way too much to say about the past week for me to try and express my thoughts through a status update or something of the like so I thought I’d write a note.

I was so fortunate to spend last week traveling to Helsinki, Finland with a side excursion to St. Petersburg, Russia. I went as part of the Samantha Schultz Trio along with Sam Schultz and Alexander L. J. Tóth. There was a festival in its second year put on by the Pop & Jazz Konservatorio, a school in partnership with Berklee, called Close Encounters. The festival brought together music groups from all over the world. Along with the Samantha Schultz trio, representing the United States and Canada, there were a number of different groups from Finland, Russia, Germany, and France. Close Encounters is “a new music festival that offers a multicultural venue for ambitious young musicians and their fresh ideas – breaking boundaries between musical genres and nations.” Samantha works in the Berklee Office of International Affairs and was asked to put together a group for the trip and she asked Alexander and me to travel with her. We were also accompanied by Berklee liaison Amanda Gouldthorpe who provided for an AMAZING journey and we owe her many thanks.

Throughout the week long festival, the various groups had a few gigs in different venues around Helsinki with each group taking a side trip to St. Petersburg for two days to play shows there. Along with gigging, there was another aspect of the festival that we were really looking forward to. A few of the groups were combining to form larger ensembles known as Close Encounters Songbook Vol. I and II. As part of these larger groups we were assigned to write a song based around the idea “The Planet is Just Fine.” Having never met each other before, we were anxious to how the cowriting would go, but it indeed turned out to be an incredible experience and we were all thrilled with the result of our hard work throughout the week.

One of the things that I had always felt very strongly about prior to and having attended Berklee was that music is a universal language. This message has never resounded stronger in my mind than it does now. This was the overall message that was reiterated from each person I spoke with throughout the festival. The first night we all met, the language barrier appeared as if it would be an obstacle throughout the week. That night we all jammed together and from that moment on, we spoke with each other as if we were long-lost friends. Music was our language and it was also our unifying bond. It was amazing to see these young people coming from all over the world and working together as if we had been partners for years. It is similar to the experience I first had when coming to Berklee but on a much larger level. It was in no time that we were all great friends and also that it was time to say goodbye as the week flew by. With heavy hearts we turned, but not until after we had solidified the belief that music is a universal language and through it we can become in close relation with people from different backgrounds and lives.

NOW! If this experience wasn’t going to be cool enough, the festival concluded on the eve of my 21st birthday! I had what was indeed the greatest birthday I have ever had. The festival concluded with a blowout concert where we performed the songs we had written throughout the week. The club where it was held was awesome and everyone was stoked to celebrate what they knew was a meaningful birthday in the United States. As we were enjoying the night and midnight was approaching, I noticed something that was very moving. The floor of the venue was a large collage of blown up pictures of old school ticket stubs: The Beatles, Stones, Clash, and the like. As I’m having a good time dancing and stuff, I notice something out of the corner of my eye. In the corner of the dance floor by the stage was a ticket stub to an Alice Cooper show from 1979. The concert was held in the San Antonio Convention Center in San Antonio, Tx, my beautiful hometown where I was born and raised. I could not believe my eyes. Of all the places in the world that I could be on all of the nights in my life, I found myself about to reach a milestone I had long anticipated, in an incredibly cool music venue/club in Helsinki, Finland, after spending a week of the most amazing musical fusion and collaboration I had ever experienced. I was meant to be there that night. I am meant to be making music. I am meant to be on the path that I am and I was never more sure of it than in that moment. Not to mention the club manager was rocking a Romo jersey…what?! I have been extremely blessed in this life of mine and have been given an opportunity to do things I only ever and still dream of doing. Gathering around that ticket stub surrounded by beautiful faces of brand new European friends all sharing the same musical passion that I do, we cheered to life and friends as midnight rang in and I could not have been happier or would have rather spent my 21st birthday anywhere else in the world.

…except I did. You see, we left early the next morning and because we were traveling backwards through time zones, I had a 32 hour 21st birthday. I arrived back to Boston in the afternoon in time for a nap to recharge for the night of celebration. Not only was I able to celebrate with new friends in Europe, but also with my new friends that I have made over the past two and a half years in Boston! And at the very heart of it all was my deepest connection to everyone that has helped mold and shape me from San Antonio thanks to that ticket stub in Helsinki.

I have amazing friends, family, and love in my life and have been extremely blessed. I am grateful every day for the role every one has played in my life large or small that has helped propel me to do the things I am doing today. I will keep doing what I absolutely love to do in hopes that I can give people something to love in their lives. THANK YOU to every single one who has shared my life with me, including everyone who posted on my wall for my birthday. I had been looking forward to this birthday for years and it succeeded expectations like I never could have imagined.

There was great documentation of this trip and you can watch numerous videos of us performing and collaborating at the Close Encounters YouTube Channel. There are still videos in post production so continue to check back.

In those videos, you will see me playing the music of Samantha Schultz. GO CHECK OUT AND BUY HER MUSIC!! She is one of the most talented people I have met, a beautiful singer-songwriter and it was such an honor to travel playing her beautiful original music and I can NOT thank her enough for the opportunity she threw my way! Thanks, Samantha. Samantha Schultz YouTube channel and Facebook Page.

Also, there was a Russian TV crew that came and did a spot on the festival while we were there. Check out the link, it’s really cool! Coverage of the festival starts around 3:30!

Love fills my heart, I express it with music, and I now know that I will be able to spread love to every corner of the globe.

Thank you!

Charles R. “Trey” Macias, III

Posted in

Kaiken takana on tuottaja

By Aida on 9.2.2012

Close Encounters Helsinki – St. Petersburg -musiikkifestivaali levittäytyi Helsinkiin ja Pietariin 30.1.-3.2.2012. Tätäkään tapahtumaa ei olisi ollut ilman sen tuottajia, ja siksi Close Encountersin festivaaliblogissa kuullaan hieman heidän näkökulmiaan festivaalista ja sen tekemisestä. Haastateltavina ovat festivaalin vastaava tuottaja Márta Schmidt ja tuottaja Jan Wälchli.

Festivaalia tuottamassa

Jan Wälchli, 25, on yksi Close Encountersin tuottajista. Omaa SOLO -tuotantoyhiötä ylläpitävä Wälchli vastaili kysymyksiini festivaalin aikana, keskiviikkona Milenkassa.

“Tosi hyvä fiilis näistä festareista. Olemme onnistuneet tosi hyvin, kaikki vastoinkäymiset, joita on ollut, on onnistuttu voittamaan. Keikat ovat menneet tosi hyvin, ja olen ollut suorastaan positiivisesti yllättynyt ohjelman suhteen. Esimerkiksi Auroran esitys jäi mieleen. Yleisön lisäksi myös itselläni on ollut hauskaa keikoilla”, Wälchli sanoo.

Festivaalin järjestämisessä parasta on hänen mukaansa ollut se, että esiintyvät muusikot ovat olleet siitä niin innoissaan. “Olen itse aiempina vuosina osallistunut festariin nimenomaan muusikkona, ja aiemmin jengi ei ole ollut välttämättä ihan yhtä innoissaan tästä. Nyt olemme onnistuneet kääntämään tämän tapahtumaksi, johon opiskelijat haluavat ehdottomasti osallistua, ja jonka eteen he ovat valmiita tekemään töitä. Esiintymiset valmistavat heitä viemään omia musiikkillisia projektejaan eteenpäin. He kehittyvät myös musiikkialan ammattilaisina, ja oppivat markkinoimaan itseään. On hienoa, että opiskelijoiden festivaali herättää kiinnostusta myös niissä ihmisissä, jotka eivät opiskele musiikkia.”

Stressaavinta festivaalin tuottamisessa ovat tietysti vastoinkäymiset, joilta ei ole tälläkään festivaalilla vältytty. Esimerkiksi tuottaja Anni Sarasti sairastui juuri ennen festivaalin alkua. “Eräs Pietariin saapunut ranskalainen muusikko ei ollut varautunut kaupungin kylmyyteen, eikä hänellä ollut hanskoja. Onneksi sain kuitenkin diilattua hänelle talvihanskat Pietariin lähtevien tyyppien mukana!” Wälchli nauraa. Näin suomalaiselta kannalta katsottuna tämä lienee niitä näkyvimpiä kulttuurieroja!

Jan Wälchli. Kuva: Heikki Kaski

Kun festivaali järjestetään kahdessa kaupungissa samanaikaisesti, on pakko ihmetellä, kuinka tiimi on pystynyt pitämään toisiinsa yhteyttä niin tiiviisti. “Skype on ollut erinomainen apu. Soittaminen on ilmaista, ja asioita on helpompi hoitaa, kun näkee toisen ruudulla. Olemme esimerkiksi tuotantoassistenttimme Julia Heinosen kanssa pitäneet Skype-tapaamisen festivaalin aikana vastaavan tuottajamme Márta Schmidtin kanssa”, Wälchli kertoo. Muuten työ on ollut aikamoista juoksemista paikasta toiseen. Wälchlillä on oman muusikkotaustansa takia paljon kokemusta myös keikkajärjestämiseen liittyvistä käytännön asioista: äänestä, laitteista ja tekniikasta. Se voi olla suuri apu alati muuttuvissa keikkatilanteissa, jotka täytyy pitää hallinnassa.

“Tärkeää tuottajan työssä on se, ettei ahdistu paineesta. Täytyy olla myös kyky tehdä nopeita päätöksiä, eikä omia päätöksiään pidä katua. Työn hektisyyden vuoksi myös oma-aloitteisuus on hyvin tärkeää”, sanoo Wälchli tuottamisesta noin yleensäkin.

Parasta Close Encountersin tuottamisessa on Wälchlin mielestä ollut nuorten muusikkojen innostuneisuus. Muiden projektien kautta valmiiden ammattimuusikoiden kanssa työskenteleminen on ollut erilaista, koska he ovat niin rutinoituneita töihinsä. “Close Encountersin muusikoilla on paljon energiaa, virtaa, paloa, ja uskoa siihen, mitä he tekevät.”

Onnistunut ja antoisa kokemus

Festivaalin vastaava tuottaja Márta Schmidt pystyi katsomaan tapahtumaa jo kokonaisuutta arvioiden, sillä haastattelin häntä festivaalin viimeisen keikan jälkeen Bar Loosessa.

Márta Schmidt

“Alakerrassa oli mieletön tunnelma”, kertoo Schmidt. “Osaamisen taso oli todella korkea. Oli hienoa nähdä mahtavia ja lahjakkaita muusikoita lavalla innostuneena ja elementissään.”

Keikat Helsingissä sujuivat erinomaisesti, ja niin myös Pietarin puolella. “Siellä tapahtui oikeastaan eräänlainen läpimurto. Menimme tuotantona hurjasti eteenpäin, ja saimme uusia partnereita sekä tapahtumapaikkoja ensi vuodelle, mikä on Pietarissa erittäin vaikeaa. Jopa kaksi isoa tv-kanavaa olivat kiinnostuneet meistä, ja he kuvasivat meitä pitkäjänteisesti koko päivän! Kaikki kolme Pietarin konserttia olivatkin loppuunmyytyjä, ja ihmiset hurrasivat esiintyjille seisaaltaan!”

Venäläisia tuottajia kiinnostivat suomalaiset muusikot, sillä skandinaavista jazzia ihalevan venäläisyleisön vuoksi etenkin jazzille on kysyntää. “Kiinnostus meitä kohtaan oli selkeä, sillä Pietarissakin oli kaksikymmentä astetta pakkasta, ja ihmiset tulivat silti paikalle sankoin joukoin”, Schmidt sanoo. “Sen täytyy kertoa jostain.”

Venäläinen ja suomalainen musiikkikulttuuri fuusioituivat hyvin, vaikka maiden koulutusfilosofiassa on suuria eroavaisuuksia. Venäläisissä musiikkioppilaitoksissa on painotettu aina enemmän kurinalaisuutta ja tekniikkaa, jonka täydellisen hallitsemisen jälkeen muusikko voi alkaa etsiä omaa soundiaan. Suomessa asia on pikemminkin päin vastoin: oma soundi etsitään heti alusta alkaen, ja tekniikka opitaan soittamisen lomassa. Erilaiset toimintatavat ovat varmasti opettaneet soittajia katsomaan omaa tyyliään ja tekniikkaansa uudelta kantilta.

Myös fuusioituminen muista maista tulevien muusikoiden kanssa toi lisämaustetta tapahtumaan. “Juuri tällainen kulttuurien kohtaaminen onkin yksi festivaalin tärkeimmistä ideioista”, sanoo Scmidt. “Mietimme, että ventovieraiden muusikoiden sekoittaminen ja yhteisen materiaalin työstäminen voisi olla myös riski. Odotukset kuitenkin ylittyivät ja tavoitteet saavutettiin kirkkaasti.”

Kokemus oli mieluista myös kansainvälisille muusikoille, jotka ovat kaikki tulleet kiittelemään tuottajia. He ovat olleet kiitollisia päästyään mukaan. “Samantha Schultz sanoi juuri tänään, että hän ei halua vielä lähteä kotiin! Mielestäni sekin kertoo aika paljon festivaalin onnistuneisuudesta”, Schmidt toteaa.

Lopuksi vastaava tuottaja Márta Schmidt tahtoo vielä kiittää kaikkia niitä, joita ilman festivaalia ei olisi – rahoittajia ja yhteistyökumppaneita, sekä koko tiimiä: kaikkia muusikoita, koko tuotantoa ja tiedotustiimiä.

Lämmin kiitos kaikille tapahtuman tekijöille ja festivaaliyleisölle. Innolla jäämme odottamaan, miltä näyttää ja kuulostaa vuoden 2013 festivaali! Original Music for Original People!

Aida Räihälä

Posted in

Viimeinen ilta

By Aida on 7.2.2012

Close Encountersin viimeinen ilta käynnistyi jazztunnelmissa Vuotalossa. Close Encounters International Jazz Band esiintyi osana Rajaton Jazz -tapahtumaa, joka järjestettiin Vuotalossa jo kuudetta kertaa. CE Jazz -bändin jäsenet olivat vielä puoli tuntia ennen konsertin alkua melko jännittyneissä tunnelmissa, kyseessä oli kuitenkin keikka täydessä 320-paikkaisessa salissa. Edellisenä iltana he olivat esiintyneet Pietarissa myöskin täydelle salille, tosin kyseessä oli pienempi jazzklubi. Keikka oli ollut kaikin puolin onnistunut: JFC -klubi oli keikkapaikkana hyvä ja toimiva, ja yleisö innostunutta ja vastaanottavaista. CE Jazz-kokoonpanossa on muusikoita Pop & Jazz Konservatoriosta, Sibelius-Akatemiasta, Metropolia ammattikorkeakoulusta sekä Pietarin Mussorgsky Collegesta, joten se on hyvä esimerkki toimivasta yhteistyöstä eri musiikkioppilaitosten kesken. Yhtyeen jäsenet tapasivat vain viikkoa ennen festivaalia, joten he ovat todella nopeasti löytäneet yhteisen sävelen. Porukan ainoa venäläisjäsen Yuri Taranenko on hitsautunut porukkaan hyvin, ja hän kertoo saaneensa paljon inspiraatiota bändin jäseniltä. Myös yhtyeen suomalaisjäsenet kehuivat yhteistyön sujuneen todella hyvin. Projekti on siis ollut antoisa kaikille osapuolille.

Vuotalon sali oli lumimyrskyn aiheuttamasta liikennekaaoksesta huolimatta niin täysi, että väkeä istui jopa katsomon portailla. Paikalla oli paljon myös venäläisyleisöä, sillä konsertti järjestettiin yhteistyössä venäläisen kulttuuridemokraattisen liiton kanssa. CE International Jazz Band oli illan avausesiintyjä, ja heidän esittämästään neljästä kappaleesta yksi oli saksofonisti Sampo Kasurisen sävellys, ja loput pianisti Henri Lyysaaren käsialaa. Keikan perusteella ei olisi arvannut, että kokoonpano on ollut kasassa vasta viikon. Sooloille annettiin hyvin tilaa, ja muusikoiden välinen vuorovaikutus oli sen verran luontevaa, että olisi voinut kuvitella heidän soittaneen yhdessä pidempäänkin. Heidän jälkeensä saimme kuulla yllätysnumeron, kun Close Encountersin taiteellisena johtajana toimiva ukrainalaissyntyinen jazz-legenda Andrei Kondakov esitti pianosoolon ”Tarantella”. Illan muut esiintyjät olivat saksalainen The Funkyweather Jazz Project sekä kansainvälinen kokoonpano Gimer Trio solisteinaan Bianca Morales ja Larry Price.

Ohjelma jatkui yhdeksän maissa Bar Loosessa, jossa yksi festivaalin tuottajista, trumpetisti Jan Wälchli, avasi illan Jan Wälchli Solo -projektillaan. Mielenkiintoiset soolotrumpetista ja pedaaleista lähtöisin olevat äänimaisemat täyttivät tilan, jonne virtasi väkeä koko ajan lisää. Bar Loose oli hyvä valinta illan keikkapaikaksi: palvelu oli ystävällistä, ja puitteet juuri sopivaa kokoluokkaa.

Seuraavana vuorossa oli paljon odotettujen Close Encounters Songbook -yhtyeiden esiintymiset. Ensimmäisen kokoonpanon (Vol. 1) laulajina esiintyivät laulajat Marjut “Judy” Backman sekä myös kitaraa soittava Samantha Schultz. Kitarassa ja bassossa kuultiin ranskalaista soundia – kitarassa Sylvain Bouchahda ja bassossa Charles Magron. Erityistä väriä biiseille toi venäläisen Ekaterina Chistokhinan huilusoundit. Koskettimia soitti Charles “Trey” Macias Yhdysvalloista.

Close Encounters Songbook Vol. 1.

Toiseen Songbook-esitykseen osallistui euroviisuistakin tuttu Axel “Paradise Oskar” Ehnström. Muut yhtyeen jäsenet olivat ranskalaiset John Eyzen (laulu) ja Didier Strub (rummut), kanadalainen Alexander L. J. Tóth (basso) sekä venäläinen Svetlana Marinchenko (koskettimet).

Molemmat yhtyeet pääsivät hienoihin musiikillisiin ulottuvuuksiin, ja vain viiden päivän aikana! Jälleen kerran yleisö sai huomata, että nämä muusikot ovat rautaisia ammattilaisia, joiden kansainvälinen yhteistyö tuotti hedelmää. Jälkimmäinen yhtye oli ehtinyt valmistella useampiakin biisejä esitettäväksi.

Illan päätöskeikan heitti Judy yhtyeineen. Menevä yhtye groovasi toden teolla, ja juhlakansa suuntasi tanssilattialle. Mielestäni Judyssa olisi asennetta ja särmää Suomen omaksi Beyoncéksi! Esitys oli taustalaulajien tanssiliikkeitä myöten todella loppuun hiottu, mutta rutinoitumisen merkkejä siinä ei ollut. Oikein loistava ja räikeä päätös illalle ja koko festivaalille!

Judy!

Kiitos jälleen kaikille illan esiintyjille!

Ja oli tässä illassa ja festivaalissa yksi huono puolikin. Nimittäin sen loppuminen.

Jan Wälchli ja Kaisa Paavilainen lopputunnelmissa!

Close Encounters Helsinki – St. Petersburg kiittää kaikkia esiintyjiä, rahoittajia, yhteistyökumppaneita, tuotanto- ja tiedotustiimiä, ja tietysti myös koko yleisöä! Tuhannet kiitokset, ja nähdään ensi vuonna!

Close Encounters Helsinki – St. Petersburg would like to thank everyone: the performers, our sponsors and partners, both production and press team, and for the last but not the least, the audience! Thank you so much, and see you next year!

Teksi ja kuvat: Aida Räihälä
Teksti (Vuotalo): Kaisa Paavilainen

Palautetta tai kysymyksiä bloggaajille?

aida[at]solotuotanto.com
kaisa.k.paavilainen[at]helsinki.fi 

Posted in

Tunnelmia torstailta

By Kaisa on 3.2.2012

Elisa Husu/Greymouth Kuva: Jukka Virtanen

Torstaina Kanneltalossa oltiin folk-tunnelmissa. Illan ensimmäinen esiintyjä Elisa Husu esitti omia sävellyksiään banjon ja koskettimien säestämänä, sillä Elisan Greymouth -yhtyeestä oli tänä iltana paikalla vain puolet. Basistin ja rumpalin puuttuminen ei onneksi haitannut, sillä Elisan persoonallinen ääni ja kauniit folk-pop-sävelmät toimivat hyvin myös riisuttuina sovituksina. Pop & Jazz Konservatorion perusopetuksen puolella opiskeleva Elisa paljasti ollensa Kanneltalon lavalla aiemminkin, tosin aika monta vuotta sitten 10-vuotiaana tanssijatyttönä. Nyt kun oli aika astua samalle lavalle muusikkona, oli tunnelma todella korkealla.

Heta Keskinarkaus/Uinuva Kuva: Jukka Virtanen

Hieman toisenlaisiin tunnelmiin yleisön saatteli Heta Keskinarkauksen yhtye Uinuva, josta myöskin oli paikalla hieman supistettu kokoonpano. Kanneltalossa kuultiin osia hänen tulevasta opinnäytetyökonsertistaan, joka tulee koostumaan Saima Harmajan runoihin sävelletystä musiikista. Hän kertoo aloittaneensa sävellystyön viime syksynä, ja varsinainen pääkonsertti on luvassa huhtikuussa. Heta kokee Saima Harmajan runot jo itsessään hyvin soivina, ja hän on itse pyrkinyt luomaan sävellyksillään niiden taustalle sellaisen äänimaiseman joka tukisi runojen omaa tunnelmaa ja toisi ne vielä lähemmäksi kuulijaa. Kanneltalon konsertin perusteella Heta on onnistunut pukemaan runokielen säveliksi todella onnistuneesti, sillä hänen unenomaiset sävellyksensä johdattelivat yleisön syvälle Harmajan runojen maailmaan.

 

Eva & Manu Kuva: Jukka Virtanen

Kanneltalon konsertin päätti maailmanmainettakin niittänyt suomalais-ranskalainen duo Eva & Manu, jotka esittivät lauluja heidän keväällä ilmesttyvältä albumiltaan. Evan ja Manun yhteinen matka alkoi Bostonin Berklee College of Musicissa, ja matkan varrella syntyi Travel In Music blogi, sekä iso kasa tarinallisia lauluja. Eva kertoi, että he ovat suuntaamassa takaisin Ranskaan Manun isän maatilalle viimeistelemään tulevaa levyänsä. Viimeiset puoli vuotta he ovat viettäneet Suomessa keikkaillen, ja heidät on otettu oikein lämpimästi vastaan. Levynjulkaisun jälkeen edessä on kiertue, joka sisältää keikkoja Suomessa, Ranskassa ja muuallakin Euroopassa, ja mukaan mahtuu myös festivaalikeikkoja.

 

Batiskaf 14 Kuva: Jukka Virtanen

Illan päätteeksi Kuudennella Linjalla päästiin fiilistelemään Queen Seventeenin tahtiin. Tämä kolmen miehen tiukalla rockasenteella veivaava helsinkiläisyhtye lunasti lupauksensa ja soitti tunteella ja asenteella rocklegendojen perinteistä ammentavaa rockia. Queen Seventeenin jälkeen lavalle saapui Tusovka ry:n kautta festivaaleille saatu venäläisyhtye Batiskaf 14. Bändi oli todella erikoinen yhdistelmä vanhaa venäläistä iskelmäperinnettä ja karibialaisia reggaerytmejä. Slaavilaiset melodiat ja letkeä ska kietoutuivat yhteen yllättävän hyvin, ja vaikka kontrabasisti-laulajan venäjänkielisistä välispiikeistä en ainakaan itse ymmärtänyt sanaakaan, oli se kuitenkin selvää, että bändi nautti keikasta siinä missä yleisökin.

 

Hyperpathia Kuva: Jukka Virtanen

Ilta huipentui ranskalaisyhtye Hyperpathian astuessa lavalle. Ranskan Music Academy Internationalissa perustettu bändi soitti taidolla ja tunteella omia biisejään, joiden sekaan mahtui sekä menevämpää rockia että melankolisempaa tunnelmointia. Erityisesti mieleen jäi laulaja John Eyzenin ja kitaristi Sylvain Bouchahdan duettona esittämä balladi, joka stemmalauluineen sai ainakin allekirjoittaneen jalat tutisemaan. Kun Rumpali Didier Strub ja basisti Charles Magron päästettiin esittelemään taitojaan omissa sooloissaan, oli selvää että lavalla on sellaisia lahjakkuuksia, että jo on ihme jos ei bändistä tule vielä jotain suurta. He olivat olleet tiistaina Pietarissa esiintymässä, ja siitä he kertoivat nauttineensa todella paljon. John kertoi, että yleisö siellä oli todella innostunutta, mikä antaa esiintymistilanteeseen aina paljon lisäenergiaa. Muutenkin reissu oli mennyt oikein hyvin, kaupunki oli kaunis ja ihmiset ystävällisiä. Hyperpathian jäsenet ovat mukana myös Close Encounters Songbook -ryhmissä, ja he kertoivat projektin sujuvan hyvin. Johnin ja Didierin ryhmä on valmistellut kahta hieman erilaista kappaletta, ja he kertoivat että toinen niistä tulee olemaan funkin suuntaan kallellaan, ja toinen taas hieman hitaampi jazzahtava kappale. Charles ja Sylvain ovat samassa ryhmässä mm. Samantha Schultzin ja Trey Maciasin kanssa, ja he kehuivat koko ryhmän yhteistyötä loistavaksi. Ideoita ja vaikutteita on saatu puolin ja toisin, joten kuulostaa siltä että yhteistyöprojekti on edennyt oikein onnistuneesti. Projektin hedelmistä päästään nauttimaan tänä iltana kun molemmat ryhmät esiintyvät festareiden päätösbileissä Loosessa. Tervetuloa!

 

Teksti: Kaisa Paavilainen

Kuvat: Jukka Virtanen

Posted in

Kahvilamusiikkia

By Aida on 3.2.2012

Kluuvikadun tunnelmallinen Karl Fazer Café muuttui konserttikahvilaksi kuudelta torstai-iltana. Ulkona vallitsevat arktiset olosuhteet eivät ulottuneet sisälle kahvilaan, jossa tunnelma oli hyvin lämmin. Yleisöä oli kerääntynyt paikalle mukavasti, ja tunnelmaa värittivät tietysti vitriinissä olleet hienot leivokset ja leipäset!

Ensimmäisenä esiintyivät Helsingin Konservatorion ammattikoulutusoppilaat: sopraanot Nina Laitinen ja Maria Turunen, baritoni Jussi Vänttinen, sekä pianistit Tatu Vassiljev, Armaan Madar ja Joel Klemetti. Ohjelmistossa oli esimerkiksi Massenet’n, Madetojan, Mozartin, Schumannin ja Poulencin tuotantoa, joka sopi mainiosti nautittavaksi maukkaan chili-suklaa-kakkupalan kanssa!

Pienen tauon jälkeen esiintymään pääsivät Pop & Jazz Konservatorion Henni & Aleksi, jotka tekevät suomenkielistä pop-vaikutteista musiikkia. Heidän duonsa on perustettu Sibelius-lukiossa vuonna 2008, ja keikkaa on jo heitetty firmajuhlissa, häissä ja pubeissa. Laulaja Henni opiskelee klassisen pasuunan soittoa Helsingin konservatoriossa ja Aleksi sähkökitaraa Pop & Jazz Konservatoriossa. Hyväntuulisia pop-biisejä mukana laulamassa oli tällä keikalla myös (kuulemani mukaan) Meri.

Henni ja Meri.

Hieman suurempaa volyymia kahvilaan toi neljän saksalaismiehen yhtye The Funkyweather Project, joka myös kiinnitti hyvin kahvilayleisön huomion. Funkahtavan energinen jazz taipui välillä menevämpään, välillä pehmeämpään suuntaan.

The Funkyweather Project.

Kahvilakeikoissa on aina tunnelmaa, toivottavasti niitä järjestetään vastaisuudessakin lisää! Erityisesti sellaisiin kahviloihin, joissa yleisöllä on valintansa mukaan mahdollisuus  joko seurata keikkaa läheltä tai istua hieman kauempana ja jutella seuralaistensa kanssa hyvän livemusiikin siivittämänä. Keskeisillä paikoilla sijaitsevien kahviloiden hieno puoli on sekin, että musiikki tavoittaa myös sellaisen yleisön, joka ei ole tullut paikalle vain musiikin takia.

Kiitokset Karl Fazer Cafélle ja kaikille esiintyjille, kanssanne oli ilo istua torstai-iltaa! Kylmyyden keskellä kahvi lämmittää sisuskaluja, ja musiikki mieltä.

Teksti ja kuvat: Aida Räihälä

Posted in | Tagged , ,

Festivaaliviikko huipentuu tänään!

By Kaisa on 3.2.2012

Loistavasti sujunut Close Encounters -festivaali saa tänään arvoisensa päätöksen, kun festivaalia varten kootut kansainväliset kokoonpanot pääsevät vihdoin lavalle. Ensin jazzin ystäviä hemmotellaan Vuotalossa klo 19 alkavassa Rajaton Jazz -konsertissa. Lavalle astuu Close Encounters International Jazzband, eli Sampo Kasurinen, Yuri Taranenko, Henri Lyysaari, Kaisa Mäensivu, ja Jonne Taavitsainen. Yhtyeen suomalaisjäsenet ovat toisilleen entuudestaan jo tuttuja, mutta venäläiskitaristi Yuri on astunut mukaan remmiin vasta viikko sitten. Nyt saamme vihdoin kuulla millaista materiaalia bändi on valmistellut kuluneen viikon aikana. Kokoonpanon tarkempi esittely haastatteluineen löytyy täältä. Close Encountersin jazzyhtyeen lisäksi keikalla esiintyy saksalainen The Funkyweather Project Hannoverin Hochschule für Musikista, ja jazzin vanhat konkarit Gimer trio & Bianca Morales & Larry Price.

 

Perjantai 3.2.2012

19.00 VUOTALO
(Mosaiikkitori 2)
CE International Jazz Band (FIN/RUS): Henri Lyysaari (piano), Sampo Kasurinen (saksofoni), Kaisa Mäensivu (basso), Yuri Taranenko (kitara), Jonne Taavitsainen (rummut)
The Funkyweather Jazz Project (GER):Viktor Bürkland (piano), Simon Köller (saksofoni), Achim Seifert (basso), Tobias Decker (rummut).
Gimer Trio & Bianca Morales & Larry Price (FIN/US/RUS):
Bianca Morales (laulu), Larry Price (laulu & saksofoni), Zhenia Gimer (piano & klarinetti), Pekka Sarmanto (basso), Kepa Kettunen (rummut).

Liput 10/9€
Osta Lippu!

Varsinaiset päätösbileet alkavat klo 21 Bar Loosessa, jossa esiintyy muun muassa yksi festivaalin tuottajista, Pop & Jazz Konservatorion alumni Jan Wälchli trumpetteineen. Myöhemmin illalla yleisöä tanssittaa Judy, jonka menevä r´n´b -vaikutteinen pop saa varmasti yleisön jalat vispaamaan. Illan jännittävin hetki lienee kuitenkin se, kun kansainväliset kokoonpanot astuvat lavalle, ja esittävät viikon aikana säveltämänsä kappaleet. Festivaaliin osallistuvien yhteistyökoulujen oppilaista koottiin kaksi sekalaista kokoonpanoa, ja he tapasivat toisensa ensi kertaa vasta viime sunnuntaina. Molemmilla ryhmillä on ollut viikko aikaa valmistella laulu otsikolla ”The Planet is just Fine”. On siis todella mielenkiintoista kuulla mitä muusikot ovat saaneet viikossa aikaan. Kyseessä on todellinen kulttuurien ja musiikkityylien kohtaaminen, sillä kokoonpanoihin on poimittu laulajia ja soittajia Kanadasta, Yhdysvalloista, Venäjältä, Ranskasta ja Suomesta. Mukaan mahtuu musiikkimieltymyksiä jazzista poppiin, r´n´b:stä rockiin ja niin edelleen. Siitähän koko festivaalissa on kyse – kulttuurien ja musiikkityylien kohtaamisista. Original music for original people!

 

Tervetuloa mukaan juhlimaan loistavan festariviikon loistavaa päätöstä!

 

Perjantai 3.2.2012

21.00 BAR LOOSE
(Annankatu 21)
CE Songbook Vol. 1&2 (CAN/FIN/FRA/RUS/USA)
Jan Wälchli Solo (FIN)
Judy (FIN)
Liput 7/4€
Osta Lippu!

 

Kaisa Paavilainen

 

Posted in

Ilta Caisassa oli vahvaäänisten naislaulajien juhlaa!

By Kaisa on 2.2.2012

Anni Mattila Project

Keskiviikkona 1.2 kulttuurikeskus Caisassa esiintyi kolme hurmaavaa yhtyettä, Anni Mattila Project, Samantha Schultz Trio sekä Elna & The Falsettos. Illan aloitti Anni Mattila, joka esitti jazzahtavan yhtyeensä kanssa omia sävellyksiään todella vahvalla ja persoonallisella otteella. Hänen lauluistaan välittyi tunne ja muusikkouden ilo niin voimakkaana, että odotan innolla myös hänen tulevia konserttejaan. Annilla itsellään oli keikan jälkeen todella hyvä fiilis, hän kertoi että oli ilo olla mukana näinkin laajalla festivaalilla ja Caisan keikan avauspaikalla. Hän ei ole esiintynyt kovin usein näin konserttisalimaisessa ympäristössä, joten tunnelma oli hieman erilainen kuin keikoilla yleensä. Annilla oli kuitenkin edellisen keikkansa onnistumisen tuoma hyvä ja luottavainen olo, ja se tunne välittyi myös yleisölle. Hän on myös innoissaan päästyään soittamaan pitkästä aikaa Suomeen, sillä hän on vastikään palannut puolentoista vuoden vaihdosta Bostonin Berkleestä. Caisassa hänen kanssaan esiintyi joukko Arabian ympyröistä tuttuja muusikoita, ja jatkossa hän tulee esiintymään sekä soolona että yhtyeen säestämänä, keikasta riippuen. Suunnitteilla on myös levytyksen tekeminen kunhan sopiva yhteistyökumppani löytyy. Sitä ennen hän pyrkii julkaisemaan netissä yhä laadukkaampaa ja valmiimpaa materiaalia, joten levyä odotellessa hänen musiikkiaan ja kuulumisiaan voi seurata facebookin ja soundcloudin kautta.

 

Samantha Schultz

Seuraavaksi lavalle astui Samantha Schultz trioineen, ja tällä kertaa saimme nauttia pidemmästä keikasta kuin maanantain avajaiskonsertissa. Samanthan omien laulujen sekaan mahtui myös versio Amy Winehousen kappaleesta Valerie, jonka Samantha tulkitsi vahvasti ja tunteella. Keikan parasta antia olivat kuitenkin hänen omat sävellyksensä, joiden taustalla olevia tarinoita hän avasi myös välispiikeissään. Vaikka yleisöä oli tällä kertaa vähemmän kuin maanantain konsertissa, olivat kuulijat vähintäänkin yhtä haltioissaan tämän nuoren kanadalaislaulajan lahjakkuudesta, ja hän saikin keikan jälkeen jakaa nimikirjoituksiakin omiin cd-levyihinsä. Tästä tytöstä tulee vielä tähti! Jututin keikan jälkeen Samanthaa ja basisti Alexander Tóthia, ja he molemmat kertoivat nauttineensa keikasta jälleen kerran todella paljon. Samantha kehui bändikavereitaan mainioiksi yhteistyökumppaneiksi, joiden kanssa esiintyminen on todella helppoa ja mukavaa. Samantha ja Alex ovat molemmat osallisina myös Close Encounters Songbook -ryhmissä, jotka koostuvat eri maiden muusikoista. Molemmilla ryhmillä on tarkoituksenaan säveltää viikon aikana laulu perjantain päätöskonserttia varten, ja ryhmien välille on muodostunut jo pientä leikkimielistä kilpailuhenkeä. Samantha ja Alex eivät suostuneet vielä paljastamaan omien ryhmiensä kappaleista muuta kuin että Alexin ryhmällä on työn alla jo kaksi biisiä, kun Samanthan ryhmälla on yksi. Samantha kertoikin pilke silmäkulmassa heidän porukkansa luottavan siihen, että laatu korvaa määrän. Kappaleiden työstämiseen luo omaa haastettaan se, että osa porukasta matkustaa välillä myös Pietariin esiintymään. Juuri kun ryhmien ranskalaisjäsenet palaavat Pietarista tiistaiselta keikaltaan, on Samantha Schultz Trion vuoro lähteä sinne torstaiksi. He ovat matkasta innoissaan, vaikkakin hieman peloissaan. Kun kysyin mikä siinä noin pelottaa, niin vastaus oli tietenkin pakkanen. Kylmyydestä huolimatta heistä on mukavaa nähdä myös Pietarin kaunis kaupunki, ja todennäköisesti he tulevat hurmaamaan siellä myös venäläisen yleisönsä. Siitä reissusta saamme kuulla lisää vielä myöhemmin, sillä videoreportterimme Juliana matkustaa sinne heidän kanssaan. Seuratkaa siis festivaalin Youtube-kanavaa!

Samantha Schultz Trio

 

Illan päätti Elna & The Falsettos iloisesti groovaavalla soul-funkillaan. Bändillä oli niin kova meno päällä, että konserttisalimaisesta ympäristöstä huolimatta muutama rohkea yleisön edustaja uskaltautui hetkeksi lattialle tanssimaan. Täytyy myöntää, että kyllä siellä katsomon penkissäkin jalka lähti pakostikin vispaamaan tahdissa. Vahvaääninen Elna Romberg laulavine muusikkoineen sai aikaan sellaisen cocktailin menevää ja tanssittavaa musiikkia, että he saavat varmasti eloa bileisiin kuin bileisiin. Elnalle jäi itselleenkin keikasta tosi hyvä fiilis. Hän oli erityisen iloinen siitä, että myös heidän Pop Jazz Konservatorion alumneista koostuva yhtyeensä oli päässyt mukaan festareille. He jatkoivat iltaa vielä Milenkan jameihin, jossa yleisöä viihdytti venäläisyhtyeiden lisäksi Pop & Jazz Konservatorion opettajien Milenka Old Stars, mutta se onkin jo toinen tarina, jonka voi lukea myös täältä blogista.

 

Teksti: Kaisa Paavilainen

Kuvat: Sami Sirniö

Posted in

Milenkassa groovattiin keskiviikkona, mitä luvassa tänään?

By Aida on 2.2.2012

Oluthuone Milenkassa kuultiin eilisiltana taidokasta jazzia ja jamiteltiin antaumuksella.

Illan esiintyjinä olivat opettajista koostuva Milenka Old Stars, sekä tiistai-illalta tutut venäläiset yhtyeet Ekaterina Chistokhina Project ja Move The Groove. Tiistai-iltaiseen Libertén keikkaan verrattuna Milenka tarjosi paljon jazzklubimaisemmat puitteet. Groove kantautui koko tilaan, jossa ihmiset nauttivat pöydissä juoma- ja ruokatarjonnasta, ja tietysti myös hyvästä live-musiikista.

Jamittelua takasalissa puolenyön aikaan.

Hienot muusikot näyttivät jälleen taitonsa niin oman musiikkinsa kuin improvisoinnin saralla. Jamit olivat hieno tilaisuus kansainvälisille muusikoille: he pääsivät soittamaan ja improvisoimaan uusien tuttavuuksien kanssa. Yhteinen soundi löytyi  ja musiikillinen kommunikaatio saavutettiin, ja tästä lähtenyt hyvä fiilis välittyi myöskin yleisöön.

Jamien jälkeen haastattelin Close Encountersin tuottajaa Jan Wälchliä, joka kertoo festivaalin tekemisestä. Juttu tulossa blogiin, stay tuned!

Keskiviikko on nyt viety päätökseen, ja aika siirtyä tarkastelemaan tämän päivän tarjontaa!

Kahvinjanoisille tiedoksi, kello 18:00 Karl Fazer Cafén (Kluuvikatu 3) Fasu Jazzissa esiintyvät The Funkyweather Project (GER) sekä Henni & Aleksi (FIN). Tilaisuudessa kuullaan myös Helsingin Konservatorion esiintyjiä ja klassista musiikkia. Tule siis mukaan rikkomaan rajoja ja nauttimaan kuppi kuumaa! Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Folk-fanien kannattaa suunnata klo 19:00 Kanneltalolle (Klaneettitie 5), jossa esiintymässä ovat Eva & Manu (FIN/FRA), Elisa Husu (FIN) sekä Uinuva (FIN). Matka keskustasta Kanneltalolle kestää reilut 15 minuuttia. Pysäkki on Kannelmäki, jonka välittömässä läheisyydessä Kanneltalokin sijaitsee. Tapahtuma on ikärajaton, liput 5/4 €, S-etukortilla 4/3 €.

Eva & Manu

EVA&MANU BLOGISSA: LUE LISÄÄ
OSALLISTU FACEBOOKISSA: http://www.facebook.com/events/362431150437057/

Rokkimenosta innostuvien ykköspaikka tänään on Kuudes linja (Hämeentie 13/Kaikukatu 4) alkaen klo 21:00. Lavalla nähdään Queen Seventeen (FIN), Batiskaf 14 (RUS), ja Hyperpathia (FRA). Ikäraja tapahtumaan on 18, liput 7/4 €

Hyperpathia

Queen Seventeen

Batiskaf 14

QUEEN SEVENTEEN BLOGISSA: LUE LISÄÄ
OSALLISTU FACEBOOKISSA: http://www.facebook.com/events/234815359930046/

LUE LISÄTIEDOT KAIKISTA ESIINTYJISTÄ TÄÄLTÄ!

Mahtavaa torstaita kaikille, ja keikoilla nähdään!

Aida Räihälä

Posted in | Tagged , , , , , , ,

Keskiviikona Caisaan ja illalla Milenkan jameihin!

By Kaisa on 1.2.2012

Anni Mattila

Tänään Caisassa klo 19 esiintyy kolme hurmaavaa yhtyettä: Anni Mattila Project (FIN), Samantha Schultz Trio (CAN/US) sekä Elna & The Falsettos (FIN). Anni Mattila on monitaitoinen laulaja-pianisti-säveltäjä, joka esittää trionsa kanssa jazzia, soulia, hiphopia ja poppia yhdisteleviä laulujaan. Anni Mattila on opiskellut musiikkia Pop & Jazz Konservatoriossa, Berkleessä sekä Metropoliassa, josta hän valmistuu tänä keväänä. Samantha Schultz esiintyi trionsa kanssa jo maanantaina Arabiasalin avajaiskonsertissa, ja hurmasi yleisönsä täysin kauniilla äänellään ja loistavilla folkpop-lauluillaan. Jos et päässyt silloin paikalle, nyt on mainio tilaisuus päästä kuuntelemaan tätä Kanadan nousevaa tähteä ennen kuin hän karkaa maailmalle. Annin ja Samanthan haastattelut löydät täältä blogista.

 

Illan kolmantena esiintyjänä on Elna & The Falsettos (FIN), joka esittää gospel-vaikutteista soul-funkia lead laulaja Elna Rombergin johdolla. Yhtyeen laulavat instrumentalistit ovat Pop & Jazz Konservatorion ja Metropolian opiskelijoita ja alumneja, ja luvassa on taatusti sykähdyttävä show, joka tempaa kuulijat mukaansa.

Elna & the Falsettos

 

Illalla klo 21 Milenkassa on vuorossa jamit, joissa esiintyy venäläisyhtyeet Ekaterina Chistokhina Quartet (RUS) ja Move the Groove (RUS) sekä Pop & Jazz Konservatorion opettajista koostuva Milenka Old Stars (FIN), mukana myös rehtori Janne Murto. Nyt kannattaa siis todellakin lähteä mukaan! Illan ohjelmassa on tietenkin myös jamit, jolloin festivaalin muusikot pääsevät improvisoimaan yleisön eteen, joten ilta tulee olemaan todella ainutlaatuinen. Kaiken lisäksi Milenkaan on vapaa pääsy, joten rahakaan ei ole este. Ikäraja Milenkaan on 18, mutta kaikki täysi-ikäiset ovat lämpimästi tervetulleita!

Nähdään keikoilla!

Keskiviikko 1.2.2012

19.00 CAISA
(Mikonkatu 17 C ja Vuorikatu 14)
Anni Mattila Project (FIN)
Samantha Schultz Trio (CAN/US)
Elna & The Falsettos (FIN)
Liput 7 / 4 €
Osta Lippu!

21.00 MILENKA
(Haapaniemenkatu 3- 5)
Ekaterina Chistokhina Quartet (RUS)
Move the Groove (RUS)
Milenka Old Stars (FIN)
Jam Session
Vapaa pääsy

 

Kaisa Paavilainen

Posted in

Tunnelmia tiistailta

By Aida on 1.2.2012

Close Encountersin toisen illan tapahtumapaikkoina olivat Arabia-sali sekä Club Liberté.

Illan Arabia-salissa aloitti mielenkiintoinen Aurora, jonka laulaja-kitaristi Ümir Bedretdin soitti ensin hetken soolona. Pian loputkin bändiläiset astelivat lavalle, ja Pop & Jazz Konservatorion perusopetuksessa viimeistä vuottaan opiskelevat muusikot pääsivät näyttämään taitonsa.

Itse vakuutuin Auroran omista biiseistä, joista löytyi energian lisäksi vaihtelevuutta – tunnelma oli välillä herkkää, välillä hyvinkin rajua. Jututin keikan jälkeen pikaisesti Bedretdiniä, 20, ja bändin rumpalia Viktor Toikkasta, 18. Pojat kertoivat bändin olevan yksi vanhimpia Pop & Jazz Konservatorion harjoitusbändejä. Sen kokoonpano on vaihdellut vuosien saatossa paljon, mutta nykyisen kokoonpanon myötä bändi on löytänyt oman soundinsa ja päässyt tekemään omia biisejään, joihin jokainen jäsen tuo omien mieltymystensä mukaan jotakin uutta. Toikkanen kertoi kuunnelleensa jo varhain läpi isän vinyyleitä, ja molemmilla oli niin sanottua hevitaustaa takanaan. Bedretdiniin vaikutuksen olivat tehneet myös kitaristi Joel Melasniemi ja esimerkiksi yhtyeet Muse ja Radiohead. Auroran musiikkia ei ole vielä toistaiseksi saatavilla netistä enempää kuin aiemmin blogissa esitelty videoklippi, mutta kuulemme heistä vielä varmasti!

Auroran jälkeen lavalle asteli tyylikkäitä muusikkoja valkoisine kauluspaitoineen, ja heidän jälkeensä yleisön eteen saapui näyttävä Iida Häkkänen, alias Iitu. Keikan aloitus oli energinen, eikä keneltäkään paikalla olleelta jäänyt varmastikaan huomaamatta Häkkäsen hieno ja vahva ääni. Mieleen jäi (varmasti myöskin laulajan paikalla olleelle isälle) alkupuolella esitetty kappale Isä.

Jännitystäkin oli ilmassa, mutta kappaleisiin asti se ei ulottunut. Suomenkieliset biisit istuivat laulajan suuhun todella hyvin, ja hän muisti myös valottaa yleisöä tarinoista kappaleiden takana. Keikan loppupuolella kuultiin vielä Iitua yksin pianon ääressä, jossa tulkinnan sai Eppu Normaalin biisi Tahroja paperilla. Lahjakas Iitu itse tuntui olevan todella iloinen ja tyytyväinen keikkaansa, ja niin oli yleisökin!

Arabiasta Kallioon – yhdeksältä Club Libertéssä aloitti FFTC –niminen kokoonpano. Tälle riehakkaalle bändille lava olisi voinut olla isompikin, sillä jokaisella soittajalla oli niin valtavasti energiaa, että liikkumatilaa olisi kaivattu lisää. Yhtyeen solisti Jouni Raatikainen kruunasi vakuuttavalla esiintymisellään kaiken sen soittamisen riemun, joka yhtyeen jokaisesta jäsenestä kumpusi.

FFTC. Kuva: Jukka Virtanen

FFTC:n jälkeen yleisö sai kattauksen tiukkaa ja taidokasta venäläistä instrumentaalijazzia, jonka tarjoilivat huiluvoittoinen Ekaterina Chistokhina Project sekä nimensä mukaisesti groovaava Move The Groove. Yleisö osoitti kiinnostuksensa venäläisiä muusikoita kohtaan välittömästi. Raikuvat aplodit saaneiden yhtyeiden muusikot todistivat ammattitaitoutensa ja osaavuutensa. Kaikki näyttivät viihtyvän lavalla oikein hyvin, ja illan aikana kuultiinkin monet kiitokset siitä, että yleisö oli niin kannustava.

Ekaterina Chistokhina Project. Kuva: Jukka Virtanen

Move The Groove. Kuva: Jukka Virtanen

Ekaterina Chistokhina Projectin tytöt, huilisti Ekaterina Chistokhina ja kosketinsoittaja Svetlana Marinchenko kertoivat keikan jälkeen osallistuneensa Close Encountersiin mielellään, sillä heidän mielestään on tärkeää tavata nuoria muusikoita ympäri maailmaa ja saada uusia kontakteja. Myös erilaisten kulttuurien kohtaamisella on suuri merkitys, sillä tytöt eivät ole vielä juurikaan matkustelleet maailmalla musiikin merkeissä. ”Projektimme on vasta niin alussa”, totesi Marichenko.

Tytöt eivät vielä tiistaina olleet päässeet soittamaan uusien jazzmuusikkotuttavuuksien kanssa sen enempää, mutta ilmeisesti näin on tarkoitus tapahtua kuitenkin pian, ja tätä nuoret muusikot odottavat kovasti.

Illan päätti räväkkä suomalainen Anna & The Lickers, joka soitti meneviä rock-klassikoita Janis Joplinista Led Zeppeliniin. Yhtyeen laulaja Anna Vihonen heittäytyi ja antautui täysin musiikin vietäväksi. Kappaleet olivat ilmeisesti yhtyeen vakiokalustoa, ja coverit olivatkin pysyneet uskollisina alkuperäisille versioille.

Anna & The Lickersin laulaja Anna Vihonen. Kuva: Jukka Virtanen

Kaiken kaikkiaan, takana on taas yksi hieno ilta musiikin parissa. Tuhannet kiitokset kaikille illan esiintyjille, ja taputukset myös hienolle festivaaliyleisölle!

Ekaterina Chistokhina Project ja Move The Groove esiintyvät tänään klo 21:00 Milenkassa (Haapaniemenkatu 3-5). Esiintymässä on myös Milenka Old Stars, eli Pop & Jazz Konservatorion opettajista koostuva yhtye. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja luvassa on kunnon jamit! Tervetuloa!

Aida Räihälä

Posted in

Next »